Titti Timantti vastaa:
Moi Kotihiiri!

Olisi muuten aika hienoa, jos olisi olemassa jonkinlainen eron käsikirja, josta voisi tarkastaa oikean tavan toimia. Jokainen ero on kuitenkin vähän erilainen. Kaikissa erossa voi odottaa tiettyjä samoja asioita ja taas tiettyjä ihan omia asioitaan.

Jos takki on tallessa, niin mikäs siinä, tulkoon hakemaan. Jos taas ei ole, niin sanoisin, että hänenpä on häpeänsä. Ei minusta eron jälkeen tarvitse säilyttää kerrassaan mitään toisen kamppeita kovinkaan pitkään, kunhan nyt joku tolkku mukana on. Esimerkiksi voi ilmoittaa toiselle, että tarvitsen kaappini omaan käyttööni, tule hakemaan tavarasi.

Vuosi on aika pitkä aika säilyttää ylipäänsä kenenkään kamoja, jos se on hankalaa esim. säilytystilan puutteen vuoksi. Moni haluaa suhteen loputtua eroon kaikista toisen kamppeista saman tien, eipä tarvitse jaaritella myöhemmin. Jokainen on ensisijaisesti itse vastuussa tavaroistaan ja niiden katoamisista. Tosin onhan se kyllä ystävällistä katsoa toisen tavaroiden perään.

Helpointa kai on, jos heti eron jälkeen palautellaan tai haetaan kamoja toisen nurkista. Jos on tukalaa nähdä toista, hakureissut voidaan järjestää vaikka ystävien avustuksella sellaisiksi, ettei toisen tarvitse olla paikalla.

Toisin sanoen: jos takkia ei enää löydy, niin "sepä ikävää", mutta ei sinulla minun mielestäni kyllä ole mitään velvollisuutta varastoida hänen unohtelemiaan tavaroita. Olisi epäreilua heittää niitä menemään heti eron jälkeen, mutta jos vuoden kuluessa ei ole tyyppi palttootaan kaivannut, niin kyllä siitä saanee päätellä, ettei kai tule kaipaamaankaan.

Olisi kyllä reilua ja oikein, jos olisit pois heittäessäsi kysäissyt, tarvitaanko takkia vielä. Mutta kun en tiedä, millaisissa tunnelmissa ero on tehty tai millaisessa epähuomiossa takki on hävinnyt, ei voi suoraan sanoa, mitä sinun olisi pitänyt tehdä.