Etusivu Uutiset ja sää Tänään Haku Vapaa-aika ElisaTV Mobiiliviihde Koulukaverit    
Ruoka ja viini | Vaahtokylpy | Horoskoopit | Koirat | Matkailu

Vaahtokylpy
Etusivu
Työ
Parisuhde
Oma tyyli
Ruoka ja viini
Kulttuuripisara
Keskustelut


Hae Internetistä:







 


Parisuhde

Minua ahdistaa avomieheni haluttomuus sitoutua. Olen 23-vuotias ja mieheni on saman ikäinen. Seurustelumme alkuaikoina mieheni sanoi silloin tällöin humalassa haluavansa viedä minut vihille ja lapsia kanssani. Suhteemme on ollut aikamoista vuoristorataa, ja nyt reilun vuoden seurustelun jälkeen mieheni sanoo, ettei ole varma, haluaako ikinä mennä naimisiin ja mikä pahempi, ehkä ikinä ei halua lapsia.

Tiedän, että olemme suht nuoria, mutta minä haluan mennä naimisiin ja perheen myöhemmin, ehkä n. viiden vuoden päästä. En siis tarkoita, että haluaisin näitä asioita nyt, mutta edes JOSKUS. Mistä tämä mieheni mielenmuutos voi johtua? Pelkään, että hän on yhtäkkiä tajunnut, että minä en ole hänelle "se oikea". En halua herätä 30-vuotiaana siihen, että minulla ei ole perhettä ja että kaikki kunnon miehet ovat olleet naimisissa jo aika päivät.

Sitoutumishaluinen


Titti Timantti vastaa:

Moi,

kovin ymmärrettäviä ajatuksia kummankin päässä. Olette tosiaan nuoria, kiirettä teillä ei ole. Vuoristoradatkin kuuluvat elämään ja minusta on positiivista, ettei mies ainakaan tilanteita helpottaakseen lepertele jotakin, jos ei ihan siltä tunnu. Joltakin hänestä kuitenkin tuntuu, kun kerran olette edelleen yhdessä.

Joulurauhan kunniaksi sinun täytyy nyt ennen kaikkea rauhoittua. Hosuminen on varma tapa tukahduttaa suhteen kasvu. Näitä asioita ei vain voi väkisin suunnitella, vaikka kuinka tekisi mieli. Voi yrittää skarpata parhaansa mukaan, mutta se skarppaus voi tarkoittaa myös sitä, että nautit siitä, mitä on tässä ja nyt ja lopetat stressaamisen. Sitoutumisella stressaaminen on ajanut otollisen kumppanin tiehensä varmaan miljoonassa parisuhteessa. Tulevaisuutta ei kuitenkaan voi ohjata, joten sikäli stressaamisesta kannattaa vain opetella eroon. Se on parasta, mitä voit tulevaisuutesi eteen tehdä, vaikka tuntuisi aivan päinvastaiselta.

Lapsiasiaa kannattaa tosiaan miettiä, mutta kiirettä sinulla ei ole. Pahimmassa tapauksessa menetät mukavat nuoren aikuisen vuotesi, jotka eivät koskaan palaa. Nauti kaikesta siitä, mitä voitte tehdä nyt, sillä tuota ikäkautta ehdit kaivata miljoona kertaa lasten rääkyessä ja kun peilistä katsoo kypsempi, mutta ryppyisempi naamataulu. Mieluummin kaikessa rauhassa tehdyt rakkauslapset kuin väkisin väännetyt lapset, joiden isää salaa ahdistaa.

Tuosta kolmenkympin kauhuskenaariosta vielä sen verran, että sanoisin, että tuossa iässä iskee ikävän usein sen hysteeristen nuoruusavioliittojen eroaalto tuttavapiiriin. Minä olen ainakin järin tyytyväinen siitä, etten ole joutunut sitä sotaa käymään läpi. Tunnen myös paljon onnellisia naisia, jotka ovat saaneet ensimmäiset lapsensa lähempänä neljääkymppiä ja vaikka nuorempina itkivät sinulle tuttua tilannetta, ovat ääri-onnellisia siitä, että se "aivan varmasti oikea" mies jäi rengastamatta silloin nuorempana. On toki viisasta herätä siihen, ettei nainen voi saada lapsia ikuisesti, mutta väkisinkään et voi lapsia maailmaan leipoa.

Rakasta sitä, mitä miehessäsi on. Älä keskity siihen, mitä kaikkea hän ei sinulle anna. Jos kuitenkin alkaa tuntua yhä enemmän siltä, että toivotte elämältänne eri asioita, kummallekin voi löytyä oma, uusi polku. Nyt kuitenkin rauhoitu, pussaa ja halaa. Kaikki ON nyt hyvin. Elä tänään, älä haaveissa!!

Rakkaudentäyteistä joulua!


Parisuhde-etusivulle

 



Lähetä
oma kysymyksesi!




 

   
© Elisa Oyj - Käyttöehdot - Anna palautetta - Mediatiedot - Netiketti - Tekninen tuki