Titti Timantti vastaa:
Moi,

olisiko sellaisessa mitään järkeä, että kertoisit mahdollisimman lyhyesti seuraavanlaisen uutisen: yksinkertaisesti tarvitset enemmän keskustelua, MUTTA olet valmis valikoimaan aiheita eli ihan kaikkea ei tarvitse perinpohjaisesti käsitellä.

Otaksun, että tämä rakas on mies ja sinä olet nainen. Oli niin tai näin, kannattaa muistaa, että yksilöiden välillä on suuria eroja sen suhteen, mikä kiinnostaa ja mikä ei. Kiinnostavista aiheistakin osasta on hauska puhua, osasta taas ei aina jaksaisi. Sinun pitää käsittää, että mikä on omasta mielestä tärkeää ja selkeää, saattaa olla toisesta äärimmäisen tukala / tylsä / vaikea / pelottava puheenaihe. Tämä taas ei tarkoita sitä, etteikö tämä toinen rakastaisi sinua ja tahtoisi edelleenkin pitää sinut osana elämäänsä. Kaikki eivät vain ole hyviä keskustelijoita. Monelle itsensä ilmaiseminen sanoilla on ainakin joskus väkinäistä, vaikeaa. Tuntuu siltä, ettei saa sanotuksi, mitä tahtoo ja ikään kuin vierestä vain seuraa, kun oma suu suoltaa sammakoita tai ainakin puuta heinää. Jos keskustelutilanteista on aina tullut huutoa tai muuta vaikeutta, kynnys on varmaan noussut.

Pohdi, onko sinulla tapana jaaritella ja spekuloida päivän kaikki asiat: mitä työkaveri sanoi, mitä näit kaupan näyteikkunassa, mitä suunnittelet huomiseksi ruuaksi, mistä haaveilet ensi kesän suhteen jne jne. Tällainen ääneen ajattelu voi olla piinaa monelle, useille miehille etenkin. Ei ole hassumpi idea opetella editoimaan vähän omaa jutustelun tarvetta tai ainakin säästää kauppareissuspekuloinnit vaikka samalla tavalla ajattelevien ystävätärten kanssa ruodittaviksi.

Kuuntele, mitä kultasi puhuu sinun puheesi päälle. Ja miten hän sen tekee? Rupatteleeko aiheista, jotka ovat hänelle yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin sinun aiheesi? Mehän emme voi pakottaa toisia tuntemaan samoin kuin itse tunnemme... Jos tunnistat itsessäsi yhtään tuota koko ajan puhujaa, aloita vähentämällä spekulointia. Voit ehkä jopa sanoa, että sinä aiot yrittää selostaa jotain asioita vähemmän ja toivoisit, että hän kertoisi joistain asioista pikkaisen enemmän. Luulen, että on tärkeää saada kumppani ja oma itse rauhoittumaan sikäli, ettei täydellistä muutosta odoteta hetkessä, sillä hetkessä sitä ei myöskään koskaan tule.

Keskusteluyhteys on kyllä tärkeä parisuhteessa. On varmaan todella rankkaa, jos tuntuu siltä, että on kuin pussiin pistetty eikä sieltä ääni kuulu ulos. Voisitko yrittää kirjoittaa pienen (aluksi pieni on parempi) kirjeen, jossa kertoisit tunnelmiasi? Älä tee pelkkää saarnaavaa kirjettä, kerro siinä myös hyvistä tunteista.

Yrittäkää etsiä tasapainoa kompromissin kautta! Tsemppiä!